torstai 25. elokuuta 2016

Ruukutuspöytä sekä itse kasvatetut perennan taimet ja pistokastaimet


Olin jo kauan kaipaillut hyvää ruukutus- ja työskentelytasoa puutarhaan, sillä sellaista minulla ei vielä ennemmin ole ollut. Idea ruukutuspöydästä syntyi, kun näin eräässä blogissa jonkun  tehneen vanhasta tiskipöydän tasosta ruukutuspöydän ja muistin eräällä sukulaisella olevan vanha tiskipöydän päällynen. Siis ei muuta kuin jalat jämälaudoista ja -puun pätkistä sekä vähän ruuveilla niitä toisiinsa kiinni, niin jo ilmainen kierrätysmateriaaleista tehty ruukutuspöytäni oli valmis. Nyt minulla on puutarhassa hyvällä työskentelykorkeudella oleva pöytä, joka on täysin pyhitetty mullan läträykselleni ja muille puutarhahommilleni. Jee!


Ruukutuspöydästä päästäänkin sitten itse kasvattamiini perennan taimiin. Joku voikin ehkä muistaa, kun kerroin keväällä tilanneeni perennansiemeniä Huuto.netistä eräältä kotipuutarhurilta. Tilasin häneltä nukkapähkämön, keltakaunokin, kultatyräkin ja kultakaaren siemeniä. Siemenet itivät hyvin keväällä ja sain kasvatettua niistä kesän aikana pieniä ja terhakoita perennan taimia.

Pari viikkoa sitten olikin kasvattamieni taimien aika päästä perennapenkkiin. Nukkapähkämöt ovat näistä kasvattamistani perennan taimista ehdottomia lemppareitani. Ne ovat niin pehmeälehtisiä ja hienon hopeisia. Toivottavasti nämä pikkutaimet selviävät talvesta ja kasvavat hyvin tulevina vuosina. Eniten odotan kasvattamieni keltakaunokkien kukintaa. Ihastuin keltakaunokkiin ja sen käpymäisen/ananasmaisen näköisiin nuppuihin ja kukkiin joskus Saaripalstan Sailan blogissa, kun hän oli laittanut kuvia omista keltakaunokeistaan. Toivon, että ensi kesänä näkisin jo omien keltakaunokkieni kukkivan.

Etualalla on  nukkapähkämöä, takana keltakaunokkia, keskellä tuo pitkä hujoppi on kultatyräkin taimi ja takavasemmalla nuo pikkuiset ovat kultakaaren taimia.

Keltakaunokin taimi

Kultakaaren taimia

Viime kesänä kokeilin ensi kertaa itse lumipalloheiden pistokasvatusta ja kokeiluni onnistui hyvin. Tänä kesänä kokeilin viime kesästä innostuneena muun muassa mustaherukan ja puistosyreenin pistokasvatusta. Hyvin onnistui taas kokeiluni ja pistokkaat juurtuivat hyvin. Pistokas-kasvatus on mielestäni helppoa ja kiva tapa lisätä kasveja, joten haluan jakaa vinkkini teille lukijoille, kuinka onnistuin siinä.

  • Leikkaa nuoresta puutumattomasta kasvusta muutaman nivelvälin pituisia pätkiä.
  • Poista kasvupisteet ja jätä vain ylin lehtipari, siis ylimmän lehtiparin alapuolelle jää yksi-kaksi lehtiparia, jotka poistat. Nämä nivelet, joista lehdet on poistettu, jäävät mullan pinnan alle ja näihin kasvavat myöhemmin juuret.
  • Pistä pistokkaat kosteaan multaan/turpeeseen ja sulje ne kokonaan ison kirkasmuovisen pussin sisään. Leikkaa pari pientä viiltoa pussiin, jotta ilma ei täysin seiso pussissa. Pussissa pidetään siis lähes 100%:n kosteus aluksi, jotta taimet juurtuvat. Muista kuitenkin välillä avata pussia, jotta ilma vaihtuu!
  • Kun huomaat pistokkaiden juurtuneen, lisää pikkuhiljaa ilman kiertoa pussissa niin, että taimet tottuvat normaaliin ilmankosteuteen. 
  • Istuta juurtuneet taimet maahan viimeistään loppukesällä, että ne ehtivät juurtua ennen pakkasia.
  • Onnea kokeiluun, jos innostuit kokeilemaan pistokaskasvatusta:)

Mustaherukan juurtuneet pistokastaimet

Tällaista tällä erää. Hyvää ja vielä kesäistä loppuviikkoa kaikille! : )

perjantai 5. elokuuta 2016

Tunnustus ja haaste sekä vähän heinäkuun kuvasaldoa


Heinäkuu ehti vaihtuakin jo elokuuksi ja viime postauksesta onkin aikaa jo pari viikkoa. Aika on mennyt puutarhassa touhutessa ja lomaillessa sekä kasveja kuvaillessa. Kuvia on siis kertynyt taas paljon ja ymppään ne nyt tähän samaan tunnustus ja haaste -postaukseen, ettei mene niin tylsäksi ja tekstipainotteiseksi tämäkään postaus.


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

Tämä onkin blogini ensimmäinen tunnustus ja haaste -postaus.

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

Aloitin bloggaamisen viime syksynä eli vuonna 2015. Olin seurannut jo kauan erilaisia puutarhablogeja ja kiinnostus heräsi perustaa omakin puutarha-aiheinen blogi. Blogi on minulle tavallaan puutarhapäiväkirja, josta voin myöhemmin lueskella ja katsella, mitä on tullut tehtyä. Tykkään myös paljon kuvaamisesta ja blogiin on kiva laittaa omia kuvia. Oman blogin perustaminen avasi myös helpon mahdollisuuden kommentoida muiden blogeja, mikä on mielestäni kivaa.


3. Anna ohjeita aloittaville bloggaajille

Se perinteinen ole oma itsesi, kirjoita itseäsi kiinnostavista aiheista, älä ota paineita postausvälien pituudesta, lukijamäärästä yms. Äläkä sorru liialliseen kaupallisuuteen. Itseäni ainakin hieman tympii joidenkin blogien vääntämällä väännetyt yhteistyö-postaukset sun muut...

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi



5. Nimeä 10 bloggaaja palkinnon saajiksi 

Olen pitänyt pikkuruista taukoa blogien seuraamisesta viime aikona ja keskittynyt lomailuun ja puutarhassa touhuiluun, joten en nyt tiedä kuinka moneen blogiin tämäkin tunnustus ja haaste on jo ehtinyt mennä. Lähetän tämän haasteen siis jokaiselle blogini lukijalle, joka ei ole vielä saanut kyseistä tunnustusta ja haastetta. Eli siitä vaan otat, jos haluat;)




















Hyvää viikonloppua kaikille. Nautitaan kesästä, jota on vielä kuukauden verran jäljellä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Heinäkuista puutarhaa (maratoni-postaus varoitus!)


Vihdoinkin pari viikkoa kestänyt "sadekausi" tuntuu väistyneen ja aurinko on paistanut viime päivinä koko pilvisen ja sateisen jakson edestä. Lämpökin on auringon paisteen myötä päässyt nousemaan 20 asteen paremmalle puolelle. Sateen myötä kasvit ovat rehevöityneet hurjasti ja nyt auringossa ne ovat päässeet avaamaan  kukkansa. Toivon kovasti, että loppukesä on nyt aurinkoinen ja lämmin sekä sopivan sateinen. Peukut pystyyn!..

Liljat ovat aloitelleet kukintakauttaan. Liljoja istutan joka vuosi lisää, koska ne kuuluvat lempipuutarhakasveihini niiden värikkyyden ja hieman eksoottisen ulkonäönkin takia;) Jotkut liljat ovat kestävämpiä, toiset eivät niinkään... mutta kun istuttaa ja kokeilee, yleensä joku osoittautuu kestäväksi ja pitkäikäiseksi kukkijaksi omaan puutarhaan. Niinhän se kyllä taitaa olla kaikkien kasvien kanssa puutarhassa; kokeilemalla ja istuttamalla löytyy lopulta oikeat kasvit omaan puutarhaasi:)









Tänä keväänä laajensin viime kesänä tehdyn kolmion muotoisen pionipenkin vanhoihin naapurin rajalla kasvaviin norjanangervoihin asti yhdeksi isoksi perenna-alueeksi. Pionipenkki sai suuren lisä-osan ja väliin tulevan sorapolun takia lisäosa jakautui kahteen osaan. Toinen osa jatkui suoraan pionipenkista ja penkeistä tuli yhdessä pioni-liljapenkki, koska istutin lisäosaan paljon liljoja ja päivänliljoja. Toiseen osaan, joka siis rajautui vanhoihin alasleikattuihin norjanangervoihin, kärräsin multaa hieman kummulle saadakseni tasaiseen puutarhaan vähän korkeuseroja. Kummun päälle istutin luumun ja alue sai nimekseen luumukumpu.

Tässä vähän kuvia miltä pionipenkin alue näytti ennen lisäosaa ja miltä se näyttää nyt.

Tältä alue näytti talvella, kun suunnittelin pionipenkille lisäosaa. (Huomaa lumeen tehdyt merkkaukset alueen rajoista.) Pionipenkki on siis tuo kolmion muotoinen alue nuoren omenapuun (isoin verkkotötterö) ja kahden jasmikkeen (pienemmät verkkotötteröt) välissä.  Pionipenkin ja norjanangervojen välissä oli myös vattumaan alkua, mutta se joutui pois uuden perenna-alueen alta.

Tältä alue näyttää nyt "valmiina". Koska alue on niin nuori ja sinne kylvämäni yksivuotiset kukat (malvikit ja ruiskaunokit) eivät ole vielä aloittaneet kunnolla kukintaansa, ei siinä ole vielä mitään super komeaa kukintaa, mutta eiköhän se siitä muotoidu muutaman vuoden aikana (toivottavasti) komeasti kukkivaksi perenna-alueeksi;) 

Luumukumpua lähempää. Luumukummulle istutin täksi kesäksi paljon itsekasvattamiani yksivuotisia kukkia, kuten revonhäntää, samettikukkaa ja kesäpäivänhattua sekä mukulasta kasvattamiani daalioita. Monivuotisista kasveista luumukummulle istutin mm. siperiankurjenmiekkoja, lamohietakirsikkaa ja suikeroalpia. Tulevina vuosina perennojen määrä tulee lisääntymään. Sorapolku johtaa takana vilahtavaan  metsäpuutarhaan.

On siellä jotain kukintaakin... Kuva on otettu tänään, kun liljat ja värimintut kukkivat. Takana näkyy kukintaansa aloittavat ruiskaunokit.

Väriminttujen tummaan purppuraan vivahtava punainen kukinta on mielestäni upea.

Värimintun väri toistuu hienosti avautumaisillaan olevien liljojen tumman punaisissa nupuissa...

Avauduttuaan tumman punaisten liljojen kukat olivat ehkä vähän pettymys. Nooh, ainakin ne ovat aika uniikin näköisiä, vaikkeivat ehkä niin kauniita...

Sitten jos vielä jaksatte, tässä olisi vielä vähän kuvia kukinnasta pitkin puutarhaa.

keltainen hollanninkurjenmiekka

sininen hollanninkurjenmiekka

The president -kärhö aloittelee kukintaansa. Upean siniset isot kukat!

Sinipiikkiputki

Monta vuotta onnistuneesti talvettamani punainen daalia on avannut ensimmäisen kukkansa luumukummulla.

Arabella kukkii koiratarhan verkkoa vasten. Aika raffisti näkyy vielä verkko kukan takana, mutta tarkoitus olisi, että verkkoa vasten istutetut kärhöt kasvaisivat tulevaisuudessa komeiksi ja verhoaisivat piiloon rumaa verkkoa.

Kun kerran koiratarhasta tuli puhe, pitää varmaan esitellä reipas puutarha-apulaiseni, sekarotuinen husky Juri. Tämä pikkuherra "auttaa" innokkaasti mullan ja kuorikkeen tonginnassa ja levityksessä ym. Mansikatkin meinaavat kadota mansikkamaalta, ei tosin lintujen vaan Jurin suuhun;D

Onnittelut taas tämänkin maratoonipostauksen läpi kahlanneelle. Kesäistä ja toivottavasti aurinkoista viikon jatkoa toivottelen kera suussa sulavien ahomansikoiden, jotka on poimittu metsäpuutarhasta.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hattaraa, vaahtokarkkeja ja kermakakkuja - pionit ja ruusut parhaimmillaan


Otsikko kertoo jo kaiken tarpeellisen,  nimittäin puutarhassa on tällä hetkellä pionien ja ruusujen kukinta parhaimmillaan. Puutarhan kukkapenkit notkuvat kermakakuista ja hattarapalloista, vaikka sade ja tuuli yrittävätkin rokottaa kukkatykitystä. Tässä pari räpsyä niistä.






Tämä pioniraukka jäi tukematta kunnolla, joten kukat roikottavat maata kohti.






Myös tämä kermakakkumaiset valkoiset kukat omaava samettikukka sopii postauksen teemaan, vaikkei ruusu tai pioni olekaan.


Kylläpäs tuli yllättävänkin hempeä ja siirappinen postaus ottaen huomioon sen, etten todellakaan ole mikään kova vaaleanpunaisen ja muiden hempeiden värien ystävä... ; ) Joten jottei menisi liian siirappiseksi ja imeläksi, laitan tähän loppuun virkistykseksi kuvan upean oranssista värililjasta, jonka sipulin istutin tänä keväänä ; )