perjantai 19. lokakuuta 2018

Amaryllikset kasvamaan

'Terracotta Star'

Nyt, kun kasvukausi on auttamattomasti ohi puutarhassa, on kiva siirtää puutarha sisätiloihin. Eihän tätä pimeää ja harmaata loppuvuotta jaksaisi, jos ei olisi mitään kasvua seurattavana. Siispä olen jo vuosia torjunut hiipivää kaamosmasennusta täyttämällä ikkunalaudat loppuvuodesta amarylliksillä.

Juuri nyt ovat nettikaupat, ja jotkut marketitkin, pullollaan mitä erilaisimpien amaryllisten sipuleita. Suinkaan ei tarvitse valita tavallisia joulunpunaisia tai valkoisia kukkia tekeviä. Vuosien varrella olen kasvattanut muun muassa mustanpunaisia, oransseja, persikkaisia, raitaisia ja vaaleanpunaisia ritarinkukkia, kerrottukukkaisina ja yksinkertaisina versioina.

  
'Dancing Queen' ja 'Terracotta Star'

Tällekin vuodelle olen jo uudet amaryllisten sipulit tilannut ja postista hakenut. Lähimmäiset välillä ihmettelevät pullistelevia kasvipaketteja, joita postista meille kotiutuu. En ole (toistaiseksi) tilannut kuin viisi amarylliksen sipulia. Eihän se ole vielä paljon?

Toissa päivänä viidestä sipulista kaksi, 'Evergreen' ja 'Sumatra', pääsivät multaan. Ajattelin porrastaa istutuksen, jospa näin kukinta jakautuisi kivasti marraskuulta joulukuulle. Loput sipuleista, 'Splash', 'White Nymph' ja nimetön vaaleanpunainen, menevät multaan lähiaikoina.

 
'Carmen' ja 'Dancing Queen'

Tänä vuonna tilasin amaryllisten sipulit Exotic Gardenilta, koska siellä oli eniten mieluisia lajikkeita. Vuosien varrella olen tilannut ritarinkukkia myös Korpikankaalta ja Kodin Kukilta. Mainittavia eroja ei ole sipulien laadussa ollut. Kaikkien sipuleista on komeat kukat kehittyneet.

'Sweet Nymph'

Hyvällä hoidolla amarylliksen sipulista saa vuosien ilon. Jos kukkineita amarylliksiä kastelee ja lannoittaa kiltisti talven, kevään ja kesän ajan, on hyvä todennäköisyys nähdä kukkia seuraavanakin jouluna - loppiaisena, pääsiäisenä tai vappuna. Ritarinkukat ovat tosiaan yksilöitä, ja ehkä juuri siksi niin kivoja kasvattaa. Sarin joulublogista esimerkiksi löytyy hyvät ohjeet amarylliksien hoitoon kukinnan jälkeen.

Oletteko te lukijat koskaan kasvattaneet itse amarylliksiä sipuleista kukkiviksi? Onko jollakin jo sipulit tilattu ja ehkä jopa istutettu? 

lauantai 13. lokakuuta 2018

Värit ennen harmautta


Lokakuun puolivälin paikkeilla talvi uhkaa jo kovasti tulollaan, mutta vielä, hetken ennen harmautta, maailma kylpee väreissä. Lehtipuut loistavat kilpaa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.

Eilen illalla koiran kanssa lenkillä ollessani silmäni osuivat kävelytietä reunustavien lehmuksien lehtiin, jotka kultasi niiden läpi loistava katulampun valo. Pakko oli rientää kotiin hakemaan kamera ja kiirehtiä takaisin lehmusten luokse niiden leiskuvaa lehvästöä ikuistamaan.







Tällä viikolla - lämpöaallon innostamana - sain viimeisetkin kukkasipulit piilotettua maan uumeniin. Heti seuraavana päivänä olo oli vähän tyhjä. Siinäkö olivat tämän kasvukauden viimeiset istutukset? Pakko oli sitten käväistä eräässä saksalaisessa marketissa vilkaisemassa, josko siellä vielä olisi jäljellä pionin juurakoita. No, olihan siellä muutama kappale, ja nappasinkin mukaani komean juurakon Alexander Flemingiä, jota puutarhastani ei vielä entuudestaan löytynytkään. Olen sen hopeareunaisia, pinkkejä kukkia ihaillut mm. puutarhablogeissa. 


Fleming pääsi kesällä valmistuneeseen pergolapenkkiin Festiva Maxima - ja Buckeye Bell -pionin kaveriksi. Pionin istuttamisen jälkeen istutin myös muutaman ruukussa kesän kasvaneen liljan  maahan ja kiertelin kameran kanssa puutarhassa nappaamassa muutaman kuvan ennen pimeän tuloa.

Takapihan haavat loistavat nyt keltaisina.


Kiiltotuhkapensasaidan pastellinen ruska sivupihalla.

Hellekesä sai pionit tuottamaan siemeniä.

Leijonankita 'Black Prince' tänään. Se talvehti itsekseen liljapenkin reunassa
 akankaalin suojissa ja on koko kesän kukkinut upeasti.
Toivon mukaan tämä yksilö luulee tulevaisuudessakin olevansa perenna.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, ja rentouttavaa syyslomaa niille, joilla se eilen alkoi. Nautitaan tästä väliaikaisesta melkein-kesästä ennen kuin talvi tuo mukanaan pakkaset ja lumen. 😊

maanantai 24. syyskuuta 2018

Syksyn värit


Syyskuun viimeinen viikko on pyörähtänyt käyntiin. Elokuu ja - näemmä jo - suurin osa syyskuusta on mennyt arkeen palaamisen kiireissä, enkä tänne blogiin ole ehtinyt. Elokuu oli yhtä helteinen ja kuiva kuin kesä- ja heinäkuukin. Syyskuu toi vihdoin kaivatut sateet mukanaan. Viime viikkoina olen vihdoin päässyt siirtelemään, jakamaan ja istuttamaan kasveja kosteaan maahan. Ensimmäiset syyssipulitkin ovat jo maan uumenissa.

Sunnuntaisen syyspäiväntasauksen kunniaksi kiertelin viikonloppuna puutarhassa kameran kanssa.  Samalla kun innokkaimmat syysintoilijat jo vetävät päälleen ruskaiset lehtipuvut, kesän rippeistä kiinnipitävät eivät vielä suostu taipumaan syksyn viileässä viimassa vaan kukkivat täyttä häkää.
(Osa kuvista on otettu jo pari viikkoa sitten.)

japaninhortensia 'Little Lime'


Mustilanhortensian pitsiä

'Vanille Fraise' -japaninhortensian dramatiikkaa
Aroniat ovat pettämättömiä ruskapensaita - varjossakin.

Metsäpuutarhan varjossa mongolianvaahteran ruska on marjapuuroinen.


Tänä syksynä syysleimu 'Orange' ehti ensimmäistä kertaa kukkaan.

kääpiöjaloangervo

Jalokurjenpolvi 'Orion'illa on meneillään toinen kukinta-aalto.

Kosmokset loistavat.

'Franz Kafka' -daalian pallerot

'Mary Evelyn'





Syyshohdekukka ja sädepäivänhattu ovat täydellisiä syksyn väripilkkuja.



'Teddy Bear' -auringonkukka ja tähtikesäputki




'Strawberry Blonde' -samettikukat jaksavat kukkia vielä komeasti.


Viime kesänä siemenestä kasvattamani jättiunikko on päättänyt
 ehtiä vielä kukkia ennen talven tuloa. Toivottavasti ehtii!

Hyvää syyskuun viimeistä viikkoa kaikille! Nautitaan syksyn väreistä vielä, kun voidaan. 🍁🍂🍃

perjantai 3. elokuuta 2018

Elokuu

Tarhakellokärhö 'Arabella'

Viimeinen kesäkuukausi on käynnistynyt, mutta vielä ei vajota masennukseen tulevan syksyn vuoksi. Puutarha on täynnä loistoa, ja satokin vasta kypsyy. Omenasadosta vaikuttaa tänä vuonna tulevan mainio, vaikka puuni ovatkin vasta muutaman vuoden vanhoja. Tomaatitkin kasvattavat raakileitaan mallikkaasti kasvarissa. Ainakaan vielä ei ole tietoa harmaahomeesta tai perunarutosta, sen verran kuivaa ja kuumaa on ollut. Parin viime viikon (oikeastaan kuukauden) sadesaldo on ollut muutama milli. Onneksi on letkut ja kastelukannut.

Alkusyksy on oikeastaan ihan kivaa aikaa. Ilma on raikasta, sato kypsyy ja viimeiset kukkijat pistävät parastaan. Syksyn jälkeinen kausi on se, mikä hieman hirvittää. Sen nimeä ei viitsi mainita, ettei se vain innostu tulemaan ennen aikojaan. Siihen on onneksi vielä aikaa. Ihminen on kummallinen otus. Ajatukset ovat aina tulevassa - niin hyvässä kuin pahassa. Miksei voisi oppia elämään tässä hetkessä?

Elokuun alun puutarha on vielä täynnä kukintaa: nauhukset loistavat, kultapallot aloittelevat, kärhöt kukoistavat, asterit kukkivat sen minkä kerkeävät ja ukonhatun sinivioletit kukinnot kohoavat yli kahden metrin.

Kultapallon ja nauhuksen keltaiset kukinnot loistavat
 puutarhan metsään rajautuvalla reunamalla.



Luumukummulla ukonhattu ja viime vuoden keväällä istuttamani
 tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' loistavat sinivioletein sävyin.


Nuori kärhö pistää parastaan jo toisena kesänään.



'The President' -loistokärhön kukinta on nyt jo ohitse


Liljapenkin tarhasarjaliljojen kukinta alkaa olla jo loppusuoralla.

Kallionauhus 'Britt Marie Crawford' jatkaa siitä, mihin liljat jäävät.

Menneenä keväänä Korpikankaalta tilatut kerrotut tiikerililjat aloittelevat
 liljapenkissä. Sillä on hauskan näköinen kukka. Tykkään.

Ruostekukka leiskuu liljapenkin reunassa.

Liljapenkin tulisia sävyjä jatkaa myös hohdekukka.

Elokuunasteri on oikea pörriäis- ja perhosmagneetti.
Ironisesti kuvassa ei näy yhtäkään asiakasta. ;)

Samat sanat sinipiikkiputkesta.

Rantatädyke maistuu hyvin kimalaisille ja mehiläisille.


Salviassakin on kesän alusta lähtien ollut laaja vakioasiakaskunta.

Perheomenapuun oksat notkuvat raakileita

Oikein mahtavaa elokuuta ja viikonloppua kaikille!