Siemenkylvöjen tilinpäätös 2018

Näin lokakuun lopussa, kun puutarhavuosi 2018 alkaa olla ohitse, on hyvä pysähtyä kertaamaan viime kesän kasvatuksia kriittisellä silmällä. Mikä onnistui,  mikä taas ei? Mikä kasvi ansaitsee tulevaisuudessakin paikkansa alkukevään ahtaalta ikkunalaudaltani, mikä puolestaan ei osoittautunut uusintakylvön arvoiseksi? Ulos kylvettyjä perennoja sekä suorakylvettäviä kukkia ja vihanneksia en käsittele tässä postauksessa. Niitä kylvin vain muutamia lajeja viime kesänä.

Aloitetaan hyötykasveista. Tänä vuonna kylvin tomaatteja, sitruunakurkkua, paprikaa ja chiliä.

Tomaatteja kylvin keväällä neljää eri lajiketta: aiempina kesinä hyväksi havaittua, supermakeaa 'Sungold'ia, taudinkestävää amppeli/pensastomaatti 'Lizzano'a sekä kahta uutuusruukkutomaattia, 'Sweet'n Neat Lemon Sherbet'iä ja 'Sweet'n Neat Cherrie Kisses'iä. 

Toukokuun lopussa koitti tomaattien istutuksen aika. (Ne olivat olleet karaistumassa lasiterassilla parin viikon ajan ennen tätä.) 'Sungold'it pääsivät kasvarin lämpöön runkotomaatteina. Niiden juurelle istutin muutaman 'Lizzano'n. Uutuusruukkutomaatit istutin isoihin altakasteluruukkuihin (4 kpl/ruukku), jotka pääsivät pergolan suojaan. Ylimääräiset tomaatintaimet pääsivät laudasta ja vanhasta saunanovesta kyhättyyn kasvulavaan.

Helteinen ja auringonvalon täyteinen viime kesä osoittautui täydelliseksi - niin kasvarissa, kasvulavassa kuin pergolassakin kasvaneille - tomaateilleni. Kaikki raakileet ehtivät kypsyä, viimeistään sisällä, vaikka kukinta ja raakileiden muodostus alkoi suhteellisen myöhään, ja merkkiäkään harmaahomeesta tai perunarutosta ei näkynyt. Sanoisin viime kesää täyden kympin tomskukesäksi.

'Sungold'in maku ei pettänyt tänäkään kesänä ja 'Lizzano oli terve, rehevä, satoisa ja sopivan makea kirsikkatomaatti. Ruukkutomaatit olivat mukavan topakoita. Niiden sato oli kuitenkin suhteellisen vaatimaton vrt. runko- ja pensastomaatteihin. Kasvutavasta annan niille kuitenkin reilusti pisteitä. 

En näe syytä, miksen kylväisi näitä tomaatteja myös tulevaisuudessa. 

 

 

Kylvin helmikuussa marketin vihannestiskiltä ostettujen minipaprikoiden siemeniä multaan hyvin tuloksin. Taimet kasvoivat topakoiksi kevään aikana ja toukokuussa kasvariin istuttamisen aikaan ne jo kukkivat. Paprikat jäivät mukavan topakoiksi (max 40 cm korkeiksi) ja satoa tekivät  muutaman hedelmän verran per taimi. Onneksi keräsin siemeniä reilulla kädellä. Niitä kylvän ehdottomasti myös jatkossa.

Chilit puolestaan olivat viime kesän pettymys. 'Peter Pepper'istä sain kasvatettua kaksi tainta, joiden kasvu oli koko kesän ajan säälittävää. Pari kukkaa yrittivät väsätä onnistumatta raakileiden teossa.

'Sweet Banana'sta sain muutaman hyvän taimen kasvatettua. Ne kukkivat ja tuottivat muutaman raakileen, jotka kypsytin sisällä.  Muutamia minipieniä raakileita jäi kypsymättä.

Noh, aina ei voi onnistua. Aion kokeilla vielä uudestaan molemman chilin kanssa ennen lopullista tuomiota. Ehkä viime kesä ei vain ollut minulla chilikesä.

Sitruunakurkku oli tomaattien kanssa viime kesän menestyjä. Kahdesta maaliskuussa kylvetystä taimesta kasvoi pitkät liaanit pitkin kasvihuoneen seiniä ja tukirakenteita, ja satoakin tuli etikkaan säilöttäväksi asti, eli kymmeniä tennispallon kokoisia, keltaisia hedelmiä.

Jatketaan kesäkukilla. Menneenä keväänä kasvatin siemenestä samettikukkia, orvokkeja, ahkeraliisoja, keijunmekkoa, tuoksuhernettä, kosmoksia ja auringonkukkia.

Samettikukat kuuluvat ehdottomasti lempikesäkukkiini. Ne kukkivat runsaasti, ovat piristäviä väriläikkiä ja kestävät talomme paahteisella eteläseinustalla nuupahtamatta. Tämäkään paahteinen kesä ei ollut poikkeus sammarien loiston suhteen. Ne jaksoivat kukkia ahkerasti pakkasiin saakka.

Keväällä löysin myös hieman erikoisemman väristen samettikukkalajikkeiden siemeniä, mahonginpunaisesta persikan kautta kermankeltaiseen väriään vaihtavan 'Strawberry Blonde'n ja sitruunaisen kermankeltaisen 'Alumia Vanilla Cream'in siemeniä. Kumpikin uutuuslajike kukki upeasti ja ansaitsee uusintakylvön tulevaisuudessa.

'Strawberry Blonde'

'Alumia Vanilla Cream'

Oman siemenkeräyksen tuloksia ovat nämä leiskuvat kaverit.

Nämäkin kasvatin itsekerätyistä siemenistä.

Orvokkeja kylvin ensi kertaa elämässäni esikasvatukseen viime keväänä. Helmikuussa ripottelin kosteaan multaan 'Rococo Ruffles'-nimisen tarhaorvokin siemeniä. Pikkuruiset taimet varttuivat suhteellisen hitaasti, mutta ulos päästyään rehevöityivät nopeasti ja aloittivat kukkimaan. Orvokki ei kuitenkaan kestä kovin hyvin hellettä, joten loppukesästä orvokkini olivat jo aika riutuneita, mutta ennen sitä kukinta oli upea. Orvokkia voin kylvää tulevaisuudessakin.

Ahkeraliisoja kylvin ensi kertaa viime vuoden keväällä. Kukinnassa alkuun päästyään lissut loistivat upeasti syksyn pakkasiin asti talomme varjoisella pohjoisseinustalla. Tänäkään kesänä ahkeraliisat eivät tuottaneet pettymystä. Kumpanakin vuonna lajikkeena on ollut puolikerrottukukkainen 'Athena F1'. Ahkerista lissuista taitaa tulla samettikukkien lisäksi toinen kestosuosikkini.

Keijunmekko kasvoi alkuun vaatimattomasti, ehkä helteistä johtuen. Loppukesästä ja syksystä se kyllä kukki hienosti pinkki-mustin kukin. Yhtään kuvaa siitä en kumma kyllä ottanut koko kesänä. 

Jos on onnistujia, niin on yleensä myös epäonnistujia. Niihin luen tuoksuherneet tänä kesänä. Raukat joutuivat sinnittelemään koppuraksi helteessä kuivahtavassa mullassa ruukuissa talon eteläpuolella. P*ska kasvupaikkavalinta sanon minä. Tulevaisuudessa aion ottaa revanssin tuoksarin kanssa ja istuttaa sen maahan.

Kosmokset ('Gazebo Red') ja auringonkukat ('Teddy Bear') kylvin viimeisten esikasvatettavien joukossa huhtikuun loppupuolella, muistaakseni. Ne kasvoivat pikaisesti pikkutaimiksi ja pääsivät kesäkuussa maahan. Loppukesästä kumpikin kukki runsaasti. Nauttivat helteistä ilmeisesti. 

Ai, että tämä kesäkuvien selailu piristi. Onnea on kamera, jolla taltioida puutarhan näkymiä harmaan talven varalle. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Amaryllikset kasvamaan

'Terracotta Star'

Nyt, kun kasvukausi on auttamattomasti ohi puutarhassa, on kiva siirtää puutarha sisätiloihin. Eihän tätä pimeää ja harmaata loppuvuotta jaksaisi, jos ei olisi mitään kasvua seurattavana. Siispä olen jo vuosia torjunut hiipivää kaamosmasennusta täyttämällä ikkunalaudat loppuvuodesta amarylliksillä.

Juuri nyt ovat nettikaupat, ja jotkut marketitkin, pullollaan mitä erilaisimpien amaryllisten sipuleita. Suinkaan ei tarvitse valita tavallisia joulunpunaisia tai valkoisia kukkia tekeviä. Vuosien varrella olen kasvattanut muun muassa mustanpunaisia, oransseja, persikkaisia, raitaisia ja vaaleanpunaisia ritarinkukkia, kerrottukukkaisina ja yksinkertaisina versioina.

  

'Dancing Queen' ja 'Terracotta Star'

Tällekin vuodelle olen jo uudet amaryllisten sipulit tilannut ja postista hakenut. Lähimmäiset välillä ihmettelevät pullistelevia kasvipaketteja, joita postista meille kotiutuu. En ole (toistaiseksi) tilannut kuin viisi amarylliksen sipulia. Eihän se ole vielä paljon?

Toissa päivänä viidestä sipulista kaksi, 'Evergreen' ja 'Sumatra', pääsivät multaan. Ajattelin porrastaa istutuksen, jospa näin kukinta jakautuisi kivasti marraskuulta joulukuulle. Loput sipuleista, 'Splash', 'White Nymph' ja nimetön vaaleanpunainen, menevät multaan lähiaikoina.

 

'Carmen' ja 'Dancing Queen'

Tänä vuonna tilasin amaryllisten sipulit Exotic Gardenilta, koska siellä oli eniten mieluisia lajikkeita. Vuosien varrella olen tilannut ritarinkukkia myös Korpikankaalta ja Kodin Kukilta. Mainittavia eroja ei ole sipulien laadussa ollut. Kaikkien sipuleista on komeat kukat kehittyneet.

'Sweet Nymph'

Hyvällä hoidolla amarylliksen sipulista saa vuosien ilon. Jos kukkineita amarylliksiä kastelee ja lannoittaa kiltisti talven, kevään ja kesän ajan, on hyvä todennäköisyys nähdä kukkia seuraavanakin jouluna - loppiaisena, pääsiäisenä tai vappuna. Ritarinkukat ovat tosiaan yksilöitä, ja ehkä juuri siksi niin kivoja kasvattaa. Sarin joulublogista esimerkiksi löytyy hyvät ohjeet amarylliksien hoitoon kukinnan jälkeen.

Oletteko te lukijat koskaan kasvattaneet itse amarylliksiä sipuleista kukkiviksi? Onko jollakin jo sipulit tilattu ja ehkä jopa istutettu? 

Värit ennen harmautta

Lokakuun puolivälin paikkeilla talvi uhkaa jo kovasti tulollaan, mutta vielä, hetken ennen harmautta, maailma kylpee väreissä. Lehtipuut loistavat kilpaa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä.

Eilen illalla koiran kanssa lenkillä ollessani silmäni osuivat kävelytietä reunustavien lehmuksien lehtiin, jotka kultasi niiden läpi loistava katulampun valo. Pakko oli rientää kotiin hakemaan kamera ja kiirehtiä takaisin lehmusten luokse niiden leiskuvaa lehvästöä ikuistamaan.

Tällä viikolla - lämpöaallon innostamana - sain viimeisetkin kukkasipulit piilotettua maan uumeniin. Heti seuraavana päivänä olo oli vähän tyhjä. Siinäkö olivat tämän kasvukauden viimeiset istutukset? Pakko oli sitten käväistä eräässä saksalaisessa marketissa vilkaisemassa, josko siellä vielä olisi jäljellä pionin juurakoita. No, olihan siellä muutama kappale, ja nappasinkin mukaani komean juurakon Alexander Flemingiä, jota puutarhastani ei vielä entuudestaan löytynytkään. Olen sen hopeareunaisia, pinkkejä kukkia ihaillut mm. puutarhablogeissa. 

Fleming pääsi kesällä valmistuneeseen pergolapenkkiin Festiva Maxima - ja Buckeye Bell -pionin kaveriksi. Pionin istuttamisen jälkeen istutin myös muutaman ruukussa kesän kasvaneen liljan  maahan ja kiertelin kameran kanssa puutarhassa nappaamassa muutaman kuvan ennen pimeän tuloa.

Takapihan haavat loistavat nyt keltaisina.

Kiiltotuhkapensasaidan pastellinen ruska sivupihalla.

Hellekesä sai pionit tuottamaan siemeniä.

Leijonankita 'Black Prince' tänään. Se talvehti itsekseen liljapenkin reunassa
 akankaalin suojissa ja on koko kesän kukkinut upeasti.
Toivon mukaan tämä yksilö luulee tulevaisuudessakin olevansa perenna.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, ja rentouttavaa syyslomaa niille, joilla se eilen alkoi. Nautitaan tästä väliaikaisesta melkein-kesästä ennen kuin talvi tuo mukanaan pakkaset ja lumen. 😊