Lunta

Nyt sitä lunta sitten tuli tännekin. Viimepäivien aikana on satanut noin 10 senttimetrin lumikerros kevyttä pakkaslunta. Ei haittaa vaikka alkuviikoksi onkin luvattu reilua pakkasta, kun kasvit ovat ilmavan pakkaslumikerroksen alla suojassa.

Kivikissa kurkistaa lumesta

Lumista viikonloppua kaikille.

Vuoden ensimmäiset siementilaukset ovat saapuneet

Puutarhaa ja kasvihuonetta talviasuissaan.
Kasvihuone toimii talvella puutarhavarastona, mikä selittää tavarat sen sisällä.
Kasvarin ovi on auki, koska kuvaa otettaessa pakkasta oli lähes -30 astetta ja kasvari oli "pakkas-desinfioitumassa".

Vuoden ensimmäiset siementilaukset on vastaanotettu. Siemeniä ostin parista paikasta. Vuoden ensimmäinen tilaus meni Impectalle, jonka verkkosivuilta ostin muutamaakin erinlaisen tomaatin siemeniä sekä pensaskärhön ja pikkutöyhtöangervon siemeniä. Ensi kertaa innostuin tilaamaan Impectalta siemeniä, kun huomasin sen verkkosivujen runsaan siemenvalikoiman ja vieläpä suhteellisen edulliset hinnat vrt. esim. moniin suomalaisiin siemenverkkokauppoihin (hinta oli Impectalla n. 2 euroa halvempi per siemenpussi, sekä toimituskin oli halvempi)
100% outdoor- blogin Katilta sain myös vinkin eräästä huutonetissä itsekerättyjä perennansiemeniä myyvästä henkilöstä ja kyllähän hänelle muutamasta perennansiemenpussista tilaus lähti.

Impectalta tilattuja siemeniä: pensaskärhö, pikkutöyhtöangervo sekä tomaatit "Green envy", "Sungold", viinimarjatomaatti ja "Black cherry".

Nyt siemenet ovat saapuneet ja ne odottavat valon lisääntymistä kevään kylvöjä varten. Perennat kylvän maaliskuun tienoilla sisälle pariksi viikoksi, sitten vien ne kasvihuoneeseen kylmäkäsittelyyn ja ne saavat sitten itää pihalla luonnollisesti kevään edetessä. Tomaattien kanssa pitää myös malttaa mieli maaliskuulle, että valoa alkaisi riittämään niiden taimikasvatukseen ja etteivät ne kasvaisi sisällä liian isoiksi hujopeiksi ennen kasvihuoneeseen istutusta.

Hyvää loppuviikkoa kaikille.

Suomalainen aavikko – tuomittu epäonnistumaan?

Suomalaisen aavikon idea syntyi viime keväänä, kun etupihamme asfaltoinnin ja naapurin rajan välille jäi n. metrin levyinen sora-alue. Tälle "välialueelle" piti keksiä jotakin ja mieluusti jotain silmiä miellyttävää, koska alueen ohi kuljetaan päivittäin useasti. Maa alueella oli kokonaan soraa ja ajattelin, että entäs jos en kärräisikään soria pois ja täyttäisikään totutusti aluetta perinteisesti mullalla vaan koittaisin keksiä jotain siitä mitä jo on. Idea aavikosta syntyi kun muistin puutarhakeskiviikko nimisessä puutarha-ohjelmassa heidän istuttaneen kivikkokasveja pelkkään soraan ja hiekkaan ilman muruakaan multaa. Päätin toteuttaa itsekin saman ja annoin alueelle nimeksi suomalainen aavikko. 

Alueen sora oli ankean tumman harmaan väristä, joten hankin punaista soraa ja levitin sitä reilun kerroksen harmaan päälle, laitoin myös väliin sanomalehtiä estämään tumman ja punaisen soran sekoittumisen. Istutin alueelle erilaisia kivikkokasveja erilaisista maksaruohoista mehitähtiin sekä sammalleimusta karpaattienkelloon ja ketoneilikkaan.

kalliomaksaruoho

karpaattienkello

Suomalaisessa aavikossani ei siis ole todellakaan murustakaan multaa (ainoastaan taimien juuripaakun verran) ja kasvit on istutettu pelkkään soraan, jossa on vähän hiekkaa. Yhden kesän kokemuksella ei voi vielä paljoa muuta sanoa kuin, että eivät nuo kasvit olleet ainakaan syksyyn mennessä kuolleet, toisien viihtyessä paremmin toisien viihtyessä huonommin. Sammalleimu, mehitähdet ja ketoneilikka tuntuvat viihtyvän parhaiten, maksaruohojen suhtautuessa epäilevämmin kasvamiseen pelkässä sorassa. Isorikon siirsin jo syksyllä pois kasvamaan multaan, koska se kuihdutti lehtiään ja ei selvästi kestänyt pelkkää soraa kasvualustanaan. Tulevina vuosina pitääkin seurailla mitkä kasvit viihtyvät ja mitkä eivät, sekä lisätä niiden kasvien määrää, jotka toivottavasti viihtyvät. Vielä ei siis oikein tiedä miten suomalainen aavikko tulee lopulta onnistumaan, mutta yrittänyttä ei laiteta ja ainahan voi kärräillä sorat pois alueelta ja tuoda multaa tilalle, mutta sen näkee tulevaisuudessa. 

Jos joku tarkkasilmäinen huomasi verkot tuon ensimmäisen kuvan kasvien päällä selitys löytyy yllä olevasta kuvasta. Nimittäin kerran kotiin tullessani huomasin asfaltin päällä olevan ison määrän maasta juurineen irti revittyjä juuri hetki sitten istuttamiani mehitähtiä. Kauan ei syyllistä tarvinnut etsiä harakoiden räkättäessä lähistöllä. Kerättyäni mehitähden palaset pois asfaltin päältä ja istutettuani ne takaisin verkotin kaikki aavikko-alueen kasvit ainakin siksi aikaa, kunnes ne ovat kunnolla juurtuneet.

Odotan jo jännityksellä kevättä nähdäkseni kuinka kasvit ovat talvehtineet pelkkään soraan istutettuina. Lunta ei ole ollut nimeksikään ja pakkasta on ollut melkein -30 astetta, joten kasvit ovat olleet varmasti aika kovilla.

Jäälyhtyjä

On tästä pakkasesta jotain hyötyäkin, nimittäin jos aikoo jäälyhtyjä värkätä. Tuollaisia jäälyhtyjä syntyi, kun eilen lorauttelin vettä muutamaan sankoon ja annoin niiden pakastua yön yli n. -20 asteessa. Muutamat lähes jo nuupahtaneet hyasintin kukkavarretkin törkkäsin yhteen lyhtyyn havunoksien kanssa ja ihan hauskan näköinen siitä tuli. Tuon punaisen lyhdyn värjäsin säilöttyjen punajuurien liemellä, ja aikas kirkkaan punainen sen väristä tuli. Sininen lyhty sai värinsä tujauksesta sinistä akryylimaalia. Toivoisin edes parin viikon kestävää pakkasjaksoa, että ehtisi noita lyhtyjä edes hetken ihailla ennen kuin sulavat

Melkein jo nuupahtaneet hyasintit jäälyhdyssä.

Metsäpuutarhasta

Nyt talvella onkin hyvää aikaa muistella mitä sitä on viime kevään ja kesän aikana saanut puutarhassa aikaan. Viimeksi muistelin siemenkasvatuksiani, mutta ulkona puutarhassakin on tapahtunut viime kevään ja kesän aikana jos jonkinlaista ja pari aivan uuttakin aluetta syntyi puutarhaan mm. metsäpuutarha.

Metsäpuutarhani on oikeastaan isohko istutusalue, joka sijaitsee pihamme takanurkassa. Idea metsäpuutarhasta syntyi, kun takapihamme takimmaisesta nurkasta päätettiin kaataa muutama isohko kuusi ja mänty pois varjostamasta pihaamme. Takapihamme rajautuu lehtomaiseen metsikköön, joten luontevinta mielestäni oli perustaa sinne koko nurkan kattava metsämäinen istutusalue, jota nimitän metsäpuutarhaksi. Olin myös nähnyt joissakin blogeissa ja puutarhalehdissä metsäpuutarhoja haaveillen itsekin sellaisesta sekä nyt vielä löytyi oivallinen paikka sellaiselle, joten metsäpuutarhan tekeminen alkoi (ja jatkuu myös tulevina kesinä). Keksin myös hyödyntää kaadettujen puiden rungot ja niistä muodostui moottorisahan avustuksella hyvät reunukset metsäpuutarhaan.

Läheisen metsikön puiden varjostaessa metsäpuutarhaa, se on myös aika varjoisa, joten istutin sinne metsäisiä ja varjoiseen kasvupaikkaan sopivia kasveja mm. kuunliljoja, alppiruusuja, syyshortensian, tuivioita, pikkutalvioita, saniaisia, kieloja ja muita varjoisen kasvupaikan tai muuten metsäpuutarhaan mielestäni sopivia maanpeittokasveja ja perennoja.

Kielo kukkii.

syyshortensia "Grandiflora"

alppiruusu "Nova Zembla"

hopeatäpläpeippi

pikkutalvio

kanadanvuokko

Metsäpuutarhaa syksyllä. Laajempaa koko alueen kattavaa kuvaa metsäpuutarhasta ei tällä hetkellä ole, koska se on vasta viime keväänä perustettu ja se muotoutuu vielä kasvien kasvamisen ja uusien kasvien istuttamisen myötä.

Täällä on nyt aamusta ollut pakkasta 18 astetta. Ovat luvanneet pakkasen vielä kiristyvän yli -20 asteen viikon aikana. Saa keväällä nähdä miten kasvit ovat talvehtineet, se kyllä vähän jännittää suojaavan lumenkin määrän olevan muutaman sentin verran. Taidan mennä tänään vähän levittelemään suojaksi havun oksia, ainakin aremmille kasveille. 

Pirteää pakkasviikkoa kaikille.

Kevättä ja valoa kohti

Aurinko paistoi eilen niin hienosti ja keväisesti, että pakkohan siitä kuva oli ottaa. Nyt ei aurinkoa näy ja lunta sataa. Toivottavasti sataisi reilu lumikerros, se suojaisi kasveja pakkaselta.
Tämän kuvan myötä toivotan kaikille (puutarhahörhöille) pikaista kevättä ja lisääntyvää auringonvaloa.

Puutarhakauden 2015 muistelua ja hyvää uutta vuotta

Nyt onkin aika vähän muistella vaihtuvan vuoden kunniaksi puutarhakautta 2015 onnistumisineen ja pikkuisine epäonnistumisineenkin. Varsinkin kun kasvattaa siemenestä kasveja, jonkun kasvin kasvatuksen onnistuminen siemenestä kukkivaksi ja hyötykasveilla satoa tuottaviksi kasveiksi tuntuvat erityisen hienoilta saavutuksilta ja jäävät mieleen. Aina kuitenkaan kaikki kasvatukset eivät onnistu, vaikka iso osa yleensä onnistuukin. Se tekee kasvien kasvattamisesta ja puutarhanhoidosta juuri mielenkiintoista pienine jännitys- ja yllätysmomentteineen.

Viime keväänä tuli kasvateltua siemenestä jos jonkinlaista kasvia niin, että ikkulauta ja taimipöytä tursusi erilaisista taimista. Kesäkukista kasvatin mm. samettikukkia, revonhäntiä, tuoksuherneitä, mustasilmäsusannia ja krasseja. Ne kukkivat komeasti viime kesän viileistä säistä huolimatta ja ne kyllä ansaitsevat paikan tulevanakin keväänä taimipöydältäni ja kesällä pihaltani.

Samettikukista osa pääsi kasvihuoneeseen hoitamaan tuholaistorjujien tehtävää ja tietenkin vähän myös ulkonäöllisistä syistä. Harmikseni huomasin etanoiden pitävän samettikukkien lehdistä ja jotkut samettikukat syötiin lähes hengiltä etanoiden määrän lisäännyttyä puutarhassani sateisen kesän takia. Tästä syystä samettikukista suurin osa pääsee ensi kesänä kasvamaan tasamaan sijaan ruukkuihin tai muihin etanoilta turvatumpiin paikkoihin

Kerrottujen punaisten samettikukkien siemeniä keräsin edelliskesänä ja kasvatin niitä viime keväänä siemenestä. Keräsin viime kesänä siemeniä taas ensi kevään kylvöjä varten. Saas nähdä pitääkö punainen väri pintansa jälkeläisissä, kun siemenlisätyistä ei koskaan tiedä. Tämä ansaitsee ehdottomasti paikan pihaltani myös tulevana kesänä.

Tämä yksinkertainen punainen samettikukka on kivan erilaisen näköinen verrattuna yleisempiin kerrottuihin. Se on kasvatettu edelliskesän siemenistä samoin kuin kerrottu punainen samettikukka. Tätäkin ajattelin kasvattaa uudestaan ensi keväänä.

Revonhäntiä kasvatin viime keväänä ensi kertaa ja yllätyin niiden kasvunopeudesta niiden päästyään ulos. Sisällä taimet taasen jurottivat monta kuukautta alle 10 cm:n mittaisina, vaikka kylvin ne jo maaliskuussa. Mutta kun ne pääsivät ulos ne kasvoivat tasaiseen tahtiin ja aloittivat kukkimaankin jo heinäkuussa.

Revonhännistäni ei kasvanut kukkapenkissä kuin puolen metrin korkuisia, mutta kukkia oli senkin edestä, eikä minua oikeastaan haitannut niiden hillitty koko (verrattuna isoihin toista metriä korkeisiin yksilöihin, joihin olen törmännyt kuvissa). Eipä tarvinnut tukeakaan niitä, kun ne olivat sen verran pieniä, että pysyivät tarpeeksi pystyssä itsekseenkin.
Ajattelin kyllä kasvattaa revonhäntiä ensi keväänäkin sen verran näyttäviä ne olivat.

Tuoksuherneet kylvin vasta toukokuussa lasiterassille (siemenpussissa kylvö jo maalis-huhtikuussa) ja silti ne ehtivät kukkia komeasti loppukesällä ja syksyllä. Tuoksuherneestä jäi mieleen sen helppous; se kasvoi nopeasti, eikä se välttämättä vaadi pitkää kasvatusaikaa, joten taimipöydälläni tilaa säilyy muille pidemmän esikasvatuksen tarvitseville kasveille. On hyvinkin mahdollista, että kylvän taas ensi toukokuussa muutaman tuoksuherneen siemenen.

Mustasilmäsusannaa olen kasvattanut jo parina keväänä, ja se ei ole koskaan pettänyt kukkiessaan keskikesästä syksyn yöhalloihin. Mustasilmäsusanna on ansainnut paikkansa esikasvatuksieni joukossa ensi keväänäkin.

Krassit taas kuuluvat niihin kasveihin, joita haluan kylvää joka kevät enemmän ja enemmän, niin helppoja ne ovat. Toukokuussa vain piilottelee muutaman siemenen mullan alle, niin jo heinäkuusta eteenpäin runsas kukinta on taattu syksyn pakkasiin asti. Jos vain joku paikka on mihin krassin siemeniä tuikata (ja jos ei ole niin järjestetään joku paikka), niin ehdottamasti krassien kukintaa ihaillaan ensi kesänäkin puutarhassa.

Kaikki ei aina onnistu niin kuin jo edellä sanoin. Tässä kuvassa on yksi ainoista kukista mitä kavattamani päivänsinen taimet saivat tehtyä. Syy ei ollut kasvissa eikä pelkästään kasvattajassakaan vaan sateisen kesän mukana tuomissa etanoissa, jotka raastoivat juuri ulos istutetut terhakat päivänsinen taimet reikälehtisiksi kellerttäviksi ruppanoiksi, jotka saivat aikaan vain muutaman kukan. Haluaisinkin vielä kokeilla päivänsinen kasvatusta uudestaan, mikäli ensi keväänä tilaa riittä taimipöydällä. Uudella kerralla osaan myös varautua etanohin istuttamalla ja suojaamalla kasvit niin etteivät etanat niitä pääsisi tuhoamaan.

Hyötykasveista viime keväänä siemenestä kasvatin mm. tomaatteja: supersweetiä, sungoldia, hudreds & thousandsia ja mini tomia, sitruunakurkkuja ja kesä- ja talvikurpitsoja, joiden sadosta sai nauttia syksyllä ja vielä vähän nyt talvellakin säilöttyjen muodossa.

Sungold- ja supersweet-tomaatit tuottivat ihan kohtuullisen sadon viileät säät huomioon ottaen. Näistä kuitenkin sungold onnistui vähäisempienkin auringon säteiden voimalla tuottamaan hyvinkin makeita tomaatteja. Onhan se valittukin maailman makeimmaksi tomaatiksi joissakin testeissä. Supersweetin tomaatit jäivät aika mauttomiksi. Sungold on lajike, jota ajattelin kylvää varmasti myös ensi keväänä, sen verran makeita tomaatteja kun onnistui tuottamaan huononakin kesänä.

Hudreds & thousands -amppelitomaatin runsas sato ja makeat pikku tomaatit varmistivat sen kylvämisen myös ensi keväänä.

Viime kesänä kokeilin myös ensi kertaa talvikurpitsojen kasvatusta, ja satoakin tuli viileästä säästä huolimatta edes vähän.

Uchiki kuri-kurpitsan sato jäi vähäiseksi, minkä kyllä ymmärtään lämpimästä pitävällä kasvilla  kylmänä kesänä.

Ei öljysiemenkurpitsakaan paria enempää kurpitsoja tehnyt, mutta niiden kurpitsojen koko olikin moninkertainen verrattuna uchiki kuriin. Kurpitsojen kasvatusta jatkan myös ensi kesänä, niiden tarvitsiessa lyhyen esikasvatuksen, mikä minulle sopii.

Kesäkurpitsasta sai viime kesänäkin niin paljon satoa ettei meinannut kaikkea ehtiä käyttää aina uusien kypsyessä.

Vuoden yllättäjä oli kyllä varmasti sitruunakurkku, joka tuotti yllättävän reilun sadon.
Kasvatin sitruunakurkkua ensi kerran viime keväänä, mutta se ei kyllä jäänyt viimeiseksi kerraksi. Tämä satoisa ja maukas kurkku pääsee multiin varmasti ensi keväänäkin, se on varma.

Edelliskeväänä siemenestä kasvattamani kuukausimansikat tuottivat myös ensimmäisen satonsa viime kesänä.

Näiden muisteloiden pohjalta onkin hyvä tehdä alustavia kylvösuunnitelmia ensi keväälle. Tietenkin aivan uusiakin kokeiluja vanhojen lisäksi pitää olla (yleensä) enemmän tai vähemmän. Talvi on hyvää aikaa suunnitella uutta puutarhakautta ja levätä puutarhan hoidosta, että keväällä taas jaksaa touhuta, eihän siihen ole kuin pari-kolme kuukautta aikaa.

Hyvää uutta vuotta ja tulevaa puutarhakautta 2016 kaikille. Toivotaan että ensi kesä olisi edes vähän lämpimämpi ja aurinkoisempi, ja että kasvit talvehtisivat hyvin lähtien taas vahvaan kasvuun keväällä.