torstai 31. joulukuuta 2015

Puutarhakauden 2015 muistelua ja hyvää uutta vuotta


Nyt onkin aika vähän muistella vaihtuvan vuoden kunniaksi puutarhakautta 2015 onnistumisineen ja pikkuisine epäonnistumisineenkin. Varsinkin kun kasvattaa siemenestä kasveja, jonkun kasvin kasvatuksen onnistuminen siemenestä kukkivaksi ja hyötykasveilla satoa tuottaviksi kasveiksi tuntuvat erityisen hienoilta saavutuksilta ja jäävät mieleen. Aina kuitenkaan kaikki kasvatukset eivät onnistu, vaikka iso osa yleensä onnistuukin. Se tekee kasvien kasvattamisesta ja puutarhanhoidosta juuri mielenkiintoista pienine jännitys- ja yllätysmomentteineen.


Viime keväänä tuli kasvateltua siemenestä jos jonkinlaista kasvia niin, että ikkulauta ja taimipöytä tursusi erilaisista taimista. Kesäkukista kasvatin mm. samettikukkia, revonhäntiä, tuoksuherneitä, mustasilmäsusannia ja krasseja. Ne kukkivat komeasti viime kesän viileistä säistä huolimatta ja ne kyllä ansaitsevat paikan tulevanakin keväänä taimipöydältäni ja kesällä pihaltani.

Samettikukista osa pääsi kasvihuoneeseen hoitamaan tuholaistorjujien tehtävää ja tietenkin vähän myös ulkonäöllisistä syistä. Harmikseni huomasin etanoiden pitävän samettikukkien lehdistä ja jotkut samettikukat syötiin lähes hengiltä etanoiden määrän lisäännyttyä puutarhassani sateisen kesän takia. Tästä syystä samettikukista suurin osa pääsee ensi kesänä kasvamaan tasamaan sijaan ruukkuihin tai muihin etanoilta turvatumpiin paikkoihin

Kerrottujen punaisten samettikukkien siemeniä keräsin edelliskesänä ja kasvatin niitä viime keväänä siemenestä. Keräsin viime kesänä siemeniä taas ensi kevään kylvöjä varten. Saas nähdä pitääkö punainen väri pintansa jälkeläisissä, kun siemenlisätyistä ei koskaan tiedä. Tämä ansaitsee ehdottomasti paikan pihaltani myös tulevana kesänä.

Tämä yksinkertainen punainen samettikukka on kivan erilaisen näköinen verrattuna yleisempiin kerrottuihin. Se on kasvatettu edelliskesän siemenistä samoin kuin kerrottu punainen samettikukka. Tätäkin ajattelin kasvattaa uudestaan ensi keväänä.

Revonhäntiä kasvatin viime keväänä ensi kertaa ja yllätyin niiden kasvunopeudesta niiden päästyään ulos. Sisällä taimet taasen jurottivat monta kuukautta alle 10 cm:n mittaisina, vaikka kylvin ne jo maaliskuussa. Mutta kun ne pääsivät ulos ne kasvoivat tasaiseen tahtiin ja aloittivat kukkimaankin jo heinäkuussa.

Revonhännistäni ei kasvanut kukkapenkissä kuin puolen metrin korkuisia, mutta kukkia oli senkin edestä, eikä minua oikeastaan haitannut niiden hillitty koko (verrattuna isoihin toista metriä korkeisiin yksilöihin, joihin olen törmännyt kuvissa). Eipä tarvinnut tukeakaan niitä, kun ne olivat sen verran pieniä, että pysyivät tarpeeksi pystyssä itsekseenkin.
Ajattelin kyllä kasvattaa revonhäntiä ensi keväänäkin sen verran näyttäviä ne olivat.

Tuoksuherneet kylvin vasta toukokuussa lasiterassille (siemenpussissa kylvö jo maalis-huhtikuussa) ja silti ne ehtivät kukkia komeasti loppukesällä ja syksyllä. Tuoksuherneestä jäi mieleen sen helppous; se kasvoi nopeasti, eikä se välttämättä vaadi pitkää kasvatusaikaa, joten taimipöydälläni tilaa säilyy muille pidemmän esikasvatuksen tarvitseville kasveille. On hyvinkin mahdollista, että kylvän taas ensi toukokuussa muutaman tuoksuherneen siemenen.


Mustasilmäsusannaa olen kasvattanut jo parina keväänä, ja se ei ole koskaan pettänyt kukkiessaan keskikesästä syksyn yöhalloihin. Mustasilmäsusanna on ansainnut paikkansa esikasvatuksieni joukossa ensi keväänäkin.

Krassit taas kuuluvat niihin kasveihin, joita haluan kylvää joka kevät enemmän ja enemmän, niin helppoja ne ovat. Toukokuussa vain piilottelee muutaman siemenen mullan alle, niin jo heinäkuusta eteenpäin runsas kukinta on taattu syksyn pakkasiin asti. Jos vain joku paikka on mihin krassin siemeniä tuikata (ja jos ei ole niin järjestetään joku paikka), niin ehdottamasti krassien kukintaa ihaillaan ensi kesänäkin puutarhassa.

Kaikki ei aina onnistu niin kuin jo edellä sanoin. Tässä kuvassa on yksi ainoista kukista mitä kavattamani päivänsinen taimet saivat tehtyä. Syy ei ollut kasvissa eikä pelkästään kasvattajassakaan vaan sateisen kesän mukana tuomissa etanoissa, jotka raastoivat juuri ulos istutetut terhakat päivänsinen taimet reikälehtisiksi kellerttäviksi ruppanoiksi, jotka saivat aikaan vain muutaman kukan. Haluaisinkin vielä kokeilla päivänsinen kasvatusta uudestaan, mikäli ensi keväänä tilaa riittä taimipöydällä. Uudella kerralla osaan myös varautua etanohin istuttamalla ja suojaamalla kasvit niin etteivät etanat niitä pääsisi tuhoamaan.

Hyötykasveista viime keväänä siemenestä kasvatin mm. tomaatteja: supersweetiä, sungoldia, hudreds & thousandsia ja mini tomia, sitruunakurkkuja ja kesä- ja talvikurpitsoja, joiden sadosta sai nauttia syksyllä ja vielä vähän nyt talvellakin säilöttyjen muodossa.

Sungold- ja supersweet-tomaatit tuottivat ihan kohtuullisen sadon viileät säät huomioon ottaen. Näistä kuitenkin sungold onnistui vähäisempienkin auringon säteiden voimalla tuottamaan hyvinkin makeita tomaatteja. Onhan se valittukin maailman makeimmaksi tomaatiksi joissakin testeissä. Supersweetin tomaatit jäivät aika mauttomiksi. Sungold on lajike, jota ajattelin kylvää varmasti myös ensi keväänä, sen verran makeita tomaatteja kun onnistui tuottamaan huononakin kesänä.

Hudreds & thousands -amppelitomaatin runsas sato ja makeat pikku tomaatit varmistivat sen kylvämisen myös ensi keväänä.

Viime kesänä kokeilin myös ensi kertaa talvikurpitsojen kasvatusta, ja satoakin tuli viileästä säästä huolimatta edes vähän.

Uchiki kuri-kurpitsan sato jäi vähäiseksi, minkä kyllä ymmärtään lämpimästä pitävällä kasvilla  kylmänä kesänä.


Ei öljysiemenkurpitsakaan paria enempää kurpitsoja tehnyt, mutta niiden kurpitsojen koko olikin moninkertainen verrattuna uchiki kuriin. Kurpitsojen kasvatusta jatkan myös ensi kesänä, niiden tarvitsiessa lyhyen esikasvatuksen, mikä minulle sopii.

Kesäkurpitsasta sai viime kesänäkin niin paljon satoa ettei meinannut kaikkea ehtiä käyttää aina uusien kypsyessä.

Vuoden yllättäjä oli kyllä varmasti sitruunakurkku, joka tuotti yllättävän reilun sadon.
Kasvatin sitruunakurkkua ensi kerran viime keväänä, mutta se ei kyllä jäänyt viimeiseksi kerraksi. Tämä satoisa ja maukas kurkku pääsee multiin varmasti ensi keväänäkin, se on varma.
Edelliskeväänä siemenestä kasvattamani kuukausimansikat tuottivat myös ensimmäisen satonsa viime kesänä.

Näiden muisteloiden pohjalta onkin hyvä tehdä alustavia kylvösuunnitelmia ensi keväälle. Tietenkin aivan uusiakin kokeiluja vanhojen lisäksi pitää olla (yleensä) enemmän tai vähemmän. Talvi on hyvää aikaa suunnitella uutta puutarhakautta ja levätä puutarhan hoidosta, että keväällä taas jaksaa touhuta, eihän siihen ole kuin pari-kolme kuukautta aikaa.

Hyvää uutta vuotta ja tulevaa puutarhakautta 2016 kaikille. Toivotaan että ensi kesä olisi edes vähän lämpimämpi ja aurinkoisempi, ja että kasvit talvehtisivat hyvin lähtien taas vahvaan kasvuun keväällä.

20 kommenttia:

  1. Oletpa ollut ahkera kasvattaja, kun koristepuolen ohella on noin paljon hyödyllisiä herkkuja! :) En ole pitkään aikaa kylvänyt tuoksuherneitä, kun ne ei vaan oikein meinaa ikinä onnistua toivomallani tavalla, en tiedä missä vika. Samettikukka on kyllä siitä hyvä, että se onnistuu aina, oli sitten ihan millainen kesä tahansa. :)

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä sitä ahkerasti keväällä taimia kasvattaa kun huomaa kuinka paljon olisi mielenkiintoisia kasveja, joita haluaisi kasvattaa. Ja sitten kun on vielä molemmat yhtä kiinnostavia koriste- sekä hyötykasvit niin taimirunsaus on taattu. Kasvattaisin siemenestä varmasti vielä enemmänkin, mutta taimipöytäni tila loppuisi kesken. Usko pois vaan, että nuo kasvit mitkä kasvatin ovat valikoituneet tiukan karsinnan jälkeen kasvatettavaksi ja paljon mielenkiintoisia kasveja piti jättää seuraaviksi keväiksi kokeiltavaksi.
    Samettikukat ovat kyllä yhtiä lemppareistani helppohoitoisuuden ja runsaskukkaisuuden ansiosta.

    VastaaPoista
  3. Meillä taitaa olla aika monta samaa lempparia! Samettikukkia pitää olla aina, ja kasvarissa vallankin, siellä olen kasvattanut myös sitruunantuoksuista pienikukkaista samettikukkaa, joka kasvaa siellä pensaaksi, on kaunis kuitenkin ja ihana sitruunantuoksu leviää kun siihen koskettaa. Krassien kukintaa ja maanpeittoa kaipaan talvella, tuo tummakukkainen on mielestäni kaunein ja samettisin! Kurpitsoja tarvitaan, ja kanatkin niistä tykkää joten niitä laitan paljon koska menekki kanalassa on taattu ja tietenkin keittiössäkin, mikä sen herkumpi välipala kuin ihan pikkuinen keltainen kesäkurpitsa. Onpa kaunis yhdistelmä tuo revonhäntä-hopeahärkki! Olen kasvattanut kasvimaalla purppurarevonhäntää ja siellä se on viihtynyt. Harmi noita etanoita, märän kesän elikoita ja aina nälkäisiä!

    Ihania kesäkuvia, tosiaan, pian alkaa esikasvatus, ensi kuussa aloitan pelakuilla!

    Oikein ihanaa, rehevää ja iloista Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  4. Tuosta sitruunantuoksuisesta samettikukasta en ole kuullutkaan, varmasti on kivan tuoksuinen ja hämää varmaan tuoksullaan sopivasti tuholaisiakin. Kesäkurpitsasta saa kyllä helposti aikaan hyviä kesäruokia. Tuo revonhäntä-hopeahärkki-yhdistelmä syntyi ihan vahingossa, mutta se oli kyllä hyvä yhdistelmä minunkin mielestäni.

    Esikasvatuksien kanssa yritän malttaa mieleni maaliskuulle, kun silloin alkaa luonnonvaloa olla tarpeeksi taimille, koska en omista mitään erikoisempia lisävaloja vanhaa akvaariolamppua lukuun ottamatta. Voisihan sitä kyllä jonkun lisävalonkin hankkia kevääksi, varmasti tulisi tanakampia taimia.

    VastaaPoista
  5. Kaikenlaista ihanaa sait kasvatettua! Minulla oli Sungoldia ensimmäistä kertaa vimme kesänä ja ihastuin sen makeuteen. Sitruunakurkku onkin ihan uutta! Kasvatitko kasvihuoneessa ja mistä sait siemeniä? Menestystä kasvien parissa tulevanakin vuonna!

    VastaaPoista
  6. Kasvihuoneessa kasvatin sitruunakurkkuja. Siemenet taisin ostaa jostain perusmarketista. Siemenet olivat Sperlin ja siemenpussin hinta olikin aika tyyris, muistaakseni jotain seitsemän euron luokkaa, mutta siemeniä oli pussissa aika paljon kuitenkin, mikä selittää vähän korkeaa hintaa ja ovathan ne aika harvinaisiakin. En muista muiden siemenmerkkien sitruunakurkun siemeniä koskaan myyneenkään muuta kuin Sperlin.

    VastaaPoista
  7. Ihania kesämuistoja. Kyllä hieman minullakin jo sormet alkavat syyhytä. Onneksi ei kaupoissa vielä näy siemenpusseja. Sitruunakurkku on minullekin uusi juttu. Syötkö ihan raakana tavallisen kurkun tavoin, vai tehdäänkö siitä jotain ruokaa? Minunkin pitää malttaa tuossa esikasvatuksessa. Viime kevänä hätäilin ja tuloksena oli pitkijä rotjakkeita. Hyvää uutta vuotta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun siemeniä alkaa kauppoihin ilmestymään niin silloin viimeistään homma levähtää käsiin, kun kaikenlaisten uusien kasvien siemeniä innostuu ostamaan ja kasvattamaan. Sitruunakurkku syödään ihan tuoreena ja sen kurkut ovat mielestäni paljon maukkaanpia ja paremman makuisia verrattuna tavalliseen kurkkuun. Joo, malttaminen on yksi haastavimmista asioista taimikasvatuksessa ainakin minulla.

      Poista
  8. No niin, taas löytyi niin ihana blogi, että pakkohan tänne on jäädä vakiolukijaksi.
    Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  9. Kivoja kesämuistoja. Onnellista uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  10. Voi, mitä kasvatuksia! Äitee tapas kans enne kasvattaa jokaikinen vuasi samettikukkia ja leijonankitoja. Mäki oon jotaki joskus yrittäny, siis yrittäny. Mutta kastelun unohtaminen on nii kohtalokasta:)
    Hyvää ja taimirikasta vuatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimikasvatus on pääpiirteissään kyllä aika helppoa kunhan vain muistaa juuri tuon kastelun, joka minullakin on joskus tupannut unohtumaan. Muutamia kertoja olen itsekin taimia saanut tapettua unohtamalla kastelun.

      Poista
  11. Mahtava kasvukausi takana, samanlaista ja vielä rehevämpää vuotta 2016 sinulle!

    Sini K.
    Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
  12. Olipa mielenkiintoinen tuo sitruunakurkku! Miltä
    se maisuu, sitruunalta? Tekisi mieli kokeilla!:)
    t. Malin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruunakurkku ei pahemmin kyllä mielestäni maistu sitruunalta. Sen nimi tuleekin luultavasti vain sen muodostamista sitruunankeltaisista kurkuista. Sitruunakurkun makua on aika vaikea kuvailla. Aika paljon se maistuukin tavalliselta kurkulta, mutta sen kurkuissa on vähän enemmän makua mielestäni.
      Kokeile vain ihmeessä sitruunakurkun kasvatusta. Se kylvetään huhtikuussa sisälle ja kasvatetaan 1-1,5 kuukautta sisällä, kunnes se voidaan istuttaa kasvihuoneeseen tms. Jos sitruunakurkun istuttaa avomaalle sen istutusta kannattaa lykätä kesäkuulle, ettei hallavaaraa olisi. Suosittelen kuitenkin sitruunakurkun istutusta avomaan sijaan kasvihuoneeseen/kasvutunneliin/tms., missä riittää lämpöä vaikka kesän säät olisivat viileämmät ja näin sadon saaminen varmistuu. Toivon onnea sitruunakurkun kasvatukseesi.

      Poista
  13. Kyllä kaikkien puutarhaihmisten kevät on jo alkanut, löytyy uusia kivoja blogeja, kuten tämä sinunkin blogisi:)
    Tuo siemenhuuma tahtoo aina keväällä karata hanskasta, siitä on seurauksena valtaisa määrä pikkuisia taimia hetken kuluttua :D
    Olen yrittänyt keskittyä perennoihin enemmän ja hankkia yksivuotisen kasvien taimet työpaikaltani taimistolta. Silti niitä siemenpusseja vaan väkin tarttuu mukaan kaupoista....
    Sitruunakurkkua olen parina kesänä kasvattanut kasvihuoneessa, mutta siihen molemmilla kerroilla loppukesällä tullut punkkeja. Höh!
    Satoisa ja hyvää uutta puutarhavuotta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin se täytyy tunnustaa, että minun "henkinen" kevääni on jo alkanut. Päässä pyörii uuden kevää ja kesän kylvösuunnitelmat ja muut puutarhaprojektit. Itse en ole koskaan tainnut perennoja siemenestä kasvattaa, mutta se kyllä kuulostaisi mielenkiintoiselta. Saas nähdäjos vaikka joskus tulevaisuudesa kasvattaisin yksivuotisten hyöty- ja koristekasvien lisäksi vielä perennoja, sitten kyllä valtaisa taimirunsaus olisi taattu;)
      Harmi kun sinulle tuli punkkeja sitruunakurkkuihin. Itselläni ei sitruunakurkkuihin tullut mitään tuholaisia, ainakaan en niitä huomannut. Hyvää tulevaa kasvukautta myös sinulle ja paljon onnistumisia kasvien kanssa.

      Poista